Jäsenkorjauksen historia

Jäsenkorjauksen historia sijoittuu pääosin Pohjanmaalle, missä jäsenkorjausperinne on säilynyt elävänä hoitomuotona nykypäiviin saakka.

Harvan lääkäriverkoston vuoksi yleinen terveydenhuolto oli 1800-luvun loppuolelle asti pääosin kansanparantajien käsissä. Jäsenkorjaajien toimenkuva oli laajempi kuin nykyään ja usein parantajilla hoidettiin myös luiden katkeamiset, murtumat ja sijoiltaanmenot. Hoitotekniikat periytyivät parantajasuvun sisällä sukupolvelta toiselle mestarilta oppilaalle.

Muita kansanparannuksen muotoja jäsenkorjauksen lisäksi ovat mm. kuppaus, hierominen ja yrttilääkintä.

Kansanlääkintä­seura ry

Vuonna 1986 perustettu Kansanlääkintäseura ry perustettiin vaalimaan Kaustisen seudulla elänyttä vahvaa jäsenkorjauksen osaamista. Seuran toimintaan keskeisesti kuuluneet mestariparantajat Olavi Mäkelä ja Pentti Penttilä alkoivat harjoittaa jäsenkorjausta jo 1960-luvulla.

1980-luvulla jäsenkorjausta aloitettiin opettamaan ulkopuolisille. Vähitellen opetussuunnitelma muuttui järjestelmällisemmäksi, mikä mahdollisti tiedon siirtämisen samanlaisena eteenpäin.

Nykyiseen muotoonsa Kalevalaisen jäsenkorjauksen kehitti Olavi Mäkelä. Sana ”Kalevalainen” viittaa sekä Mäkelän kiinnostukseen kansalliseepoksesta että jäsenkorjauksen Suomalaisiin juuriin. Lönnrotin Kalevalan viidennessätoista runossa on kyllä luonnehdinta jäsenkorjauksesta, jossa Lemminkäisen äiti herättelee poikaansa henkiin.

Vuonna 2005 Kansanlääkintäseura ry haki nimisuojauksen Kalevalaiselle jäsenkorjaukselle EU:n Harmonisointivirastolta potilasturvallisuuden takaamiseksi ja väärinkäytösten estämiseksi. Nimisuoja mahdollistaa Kalevalalaisen jäsenkorjauksen erottamisen esimerkiksi manipulaatioon pohjautuvista jäsenkorjausmuodoista. Ainoastaan kolmivuotisen koulutuksen suorittanut henkilö saa käyttää Kalevalainen jäsenkorjaaja -nimikettä.

Jäsen­­korjauksien erot

Suomessa toimii useita erilaisia jäsenkorjaajia. Eri koulukunnissa on samankaltaisuuksia mutta myös eroja, joten on järkevää erottaa nämä toisistaan.

• Jäsenkorjaushoidot voidaan jakaa kahteen pääryhmään:
  Mobilisaatioon (eli kudosten pehmeään käsittelyyn) perustuvat, kuten Kalevalainen jäsenkorjaus.
• Manipulaatioon (eli ”niksatukseen”) perustuvat.

Muista jäsenkorjausmuodoista löytyy lähempänä manipulaatiota ja hierontaa olevia muotoja. Suomessa toimivat ainakin Perinteinen jäsenkorjaus ja Kaustislainen jäsenkorjaus, jotka kouluttavat oman koulukunnan näköisiä jäsenkorjaajia.

Kansanlääkintäseura ry kouluttaa ja pitää rekisteriä Kalevalaisista jäsenkorjaajista. Lisätietoa saa myös Kalevalainen kansan­parannus-säätiön sivuilta, joka on perustettu edistämään tietoisuutta suomalaisista tutkituista perinnehoidoista.

Kalevalaisen jäsen­korjauksen tutkimus

Ensimmäiset tieteelliset julkaisut tehtiin jo 1980-luvulla ennen seuran perustamista lääkäri Antti Hernesniemen toimesta. Tämän jälkeen Kalevalaista jäsenkorjausta on tutkittu mm. Itä-Suomen yliopistossa. Kalevalaisen jäsenkorjauksen hoidon tehokkuus varmistettiin sokkotutkimuksin, jotka osoittavat kiistattomasti kalevalaisen jäsenkorjaukset tehokkuuden TULES-potilaiden hoidoissa. Jäsenkorjauksesta on myös pidetty yleisöluentoja ja kirjoitettu lukuisia lehtiartikkeleita.